- MIELENTERVEYS – sosionomiopiskelijan pohdintoja

"KUN YKSI SAIRASTUU MONEN MAAILMA MUUTTUU".   Läheisen psyykkinen sairaus muodostaa hyvin usein kriisin koko perheelle. Kukin perheenjäsen käy omaa toipumis- ja sopeutumisprosessia yksilöllisellä tavalla ja tahdilla. Saattaa olla niin, että läheiset ovat nähneet sairastuneen oireilevan jo pitkään. Joskus oireita voi olla vaikea tunnistaa tai sairastunut itse ei kykene arvioimaan hoidon tarvetta. Tämä kaikki vaikeuttaa hoitoon ohjaamista. Omaisen tueksi on tärkeää tuoda esille se, että hoidon tarpeen arvioinnin tekee aina lääkäri. Läheinen ei ole tästä vastuussa. Joskus on niin, että leimautumisen pelossa perhe pyrkii kaikin keinoin salaamaan sairauden olemassaolon. (Toivio ym. 2013:306, Omaisen opas.) "Koko perhe ahdistui ja tunsi itsensä heikoksi, jonka myötä perheen sisäiset suhteet tiivistyivät ja suhteet ulkomaailmaan vähenivät." Perheen sopeutuminen? Miten selviytyä ja sopeutua uudessa tilanteessa? Psyykkistä  sairautta on usein hyvin vaikea hyväksy...

Persoonallisuushäiriö . Jokin tässä käsitteessä herättää kysymyksiä - hieman ristiriitainen sana. Voiko persoonallisuus itsessään olla rikki? Häiriö- tai sairaustilassa? Onko mahdollista, että jossakin kohtaa elämää persoonassa tapahtuu sellainen murtuminen, jonka jälkeen persoona on alkuperäisestä poikkeava? Jos näin on, mikä toimii persoonallisuutta hajottavana ja murtavana voimana/tekijänä? Entäs kuka voi toimia häiriön tai poikkeavuuden määrittelijänä? Ihmisissä esiintyvien persoonallisuuden piirteiden voidaan ajatella muodostavan eräänlaisen jatkumon normaaliudesta poikkeavuuteen . Tämän rajan - normaalin ja poikkeavan persoonallisuuden välillä - katsotaan olevan aina sopimuksenvarainen.  (Marttunen ym. 2017: pkr01701.) Rajankäynti todentuu vielä vähän eri tavalla eri kulttuuriympäristöissä. Kuvaavaa persoonallisuushäiriöille on se, että ne ovat pysyviä, pitkäaikaisia ja joustamattomia toimintatapoja. Käytösmalli aiheuttaa yleensä henkilökohtaista kärsimystä ja/tai vast...

"Mielettömän hyvää!" Tuttu lausahdus. Mutta onko tuo mahdollista,  tai uskottavaa? Onko hyvää ilman mieltä? Onko olemassa jotain niin korkealaatuista hyvää, joka toteutuu vain mielestä irti kytkeytyneenä? No , pikkunokkela lämmittelykysymys. Mielenterveyden peruspalikoiden pohdinta sekä omat arkikokemukset ohjaavat vastaamaan siihen suuntaan, että hyvä ja mieli ovat aina kimpassa. Psyykkisessä hyvinvoinnissa tai hyvässä mielenterveydessä sekä mieli että hyvä ovat kotona - samassa paikassa. Ja paiskaavat toisilleen kättä.  Mielialahäiriöt? Häiritäänkö mieltä vai onko mieliala jonkinlaisessa häiriötilassa? Hyvä ja mieli eivät olekaan turvallisesti kotona, vai kuinka? Onko se, mitä kutsutaan mielialahäiriöksi, mielen luontainen, jopa tarkoituksenmukainen ja suojaava reaktio uhkaavassa ja pirstoavassa tilanteessa? Mielialahäiriöihin katsotaan kuuluvaksi masennushäiriöt sekä kaksisuuntaiset eli bipolaariset mielialahäiriöt. Tässä tekstissä käydään...